Etiopia

Perjantai 13.11.2009 klo 18:16

Palasin eilen Etiopiasta.

Matkan kohteena oli Addis Abeban lisäksi Bahir Darin seutu vajaan tunnin lentomatkan päässä pääkaupungista.

Suomella on pitkät perinteet kehitysyhteistyöstä Etiopiassa. Matkan parasta antia olikin nähdä jo käynnissä olevien projektien eteneminen.

Ensimmäinen tutustumiskohteeni sijaitsi Addis Abeban Mercaton slummialueella.

Näissä slummeissa asuvat Addis Abeban köyhistä köyhimmät. Sinne suunnatun projektin kustannus oli Suomelle vuonna 2008 reilut 20.000 euroa. Tällä rahalla on parannettu 23 slummiperheen tilannetta muun muassa mahdollistamalla näiden perheiden lasten koulunkäynti, järjestämällä heille terveydenhuollon palvelut ja myöntämällä pienlainoja, joilla etenkin naiset ovat päässeet yrittäjyyden alkuun.

Tässä kuvassa mikrolainan avulla oman letunpaistoyrityksen perustanut nainen työssään.

Hän myy paistamiaan injera-lettuja läheisiin ravintoloihin ja hotelleihin.Nainen elättää itsensä ja 4 lastaan kotinsa takapihalle kyhätyn leipomonsa tuotteilla.

Pääsin käymään myös hänen kotonaan. Vaatimaton yhden huoneen 12 neliön koti oli koristeltu ikonikuvin.

 Sängyllä makasivat koulukirjat.

Etiopialaisten enemmistö on ortodoksikristittyjä (50,6%). Protestantteja on 10,2 ja muslimeja 32,8%.

Slummien kujat olivat yllättävän siistejä. Maa oli päällystetty kivillä ja eikä roskia lojunut ympäristössä liiemmin.

 

***

Palkkataso on Etiopiassa heikko. Kahvipapujen jalostamossa työskentelevät naiset tienaavat noin 70 senttiä päivässä. Yleisenä toimeentulorajana pidetään 2 dollaria päivässä.

Työ on raskasta kolmivuorotyötä. Hihnan äärellä pakersivat niin nuoret tytöt kuin ikääntyneet naiset. Kirkkaan loisteputkivalon alla kahdeksan tuntia kerrallaan työskentelevien naisten ainoa tehtävä oli etsiä hihnalla liikkuvien kahvipapujen seasta huonot ja laittaa ne takanaan oleviin ämpäreihin.

Monet naisista nukkuivat tehtaan läheisyydessä seuraavaa vuoroaan odottaen.

 

Vierailuni aikana vuoro oli juuri vaihtumassa ja seuraava porukka aloittamassa omaa työrupeamaansa.

 

 

***

Bahir Darin alueella sijaitseva Amharan kylä elää nykyään ruoan suhteen omavaraisesti.

Amharassa vuonna 1994 alkanut vesihuollon parantamiseen tähtäävä projekti on Suomen ensimmäinen kahden välinen vesisektoriohjelma.

Sen keskeisenä periaatteena on yhteisövetoisuus, eli kyläyhteisö on saatu aktiiviseksi toimijaksi oman elämänlaatunsa parantamiseksi. Myös lapset osallistuvat työntekoon koulunkäyntinsä ohessa.

Olin hyvin hämmästynyt, kun paikalliset koululaiset osasivat englanniksi kysyttäessä yksinkertaisiin kysymyksiin. Kun tiedustelin, missä isä ja äiti olivat, yksi lapsista vastasi: ”Mother father work help family.”

Lasten työtehtäviin kuuluu muun muassa laiduntavien eläinten perään katsominen ja polttopuiden keruu. Yleisesti pojat kantavat paimensauvoja ja tytöt polttopuita.

Etiopian yksi monista ongelmista on puiden vähyys. Puuttomuus aiheuttaa eroosiota, mikä heikentää satoja. Suomi on ollut mukana Amharan alueella myös puiden istuttamisprojektilla. Tämän vuoden sadeajan myötä Ahmaran pientiloille istutettiin virallisten lukujen mukaan 7,5 miljoonaa tainta ja kyläläisten yleismetsiin 0,3 miljoonaa tainta.

Kuvassa Suomen Etiopian suurlähettiläs puhuu kylän miehille puiden istuttamisen tärkeydestä.

Etiopian väkiluku on 83 miljoonaa, josta 85% asuu maaseudulla. Heikon syntyvyyden säännöstelyn takia väkiluvun arvioidaan kaksinkertaistuvan seuraavien 30 vuoden aikana. Vaikka kehitysyhteistyöllä ja Etiopian hallituksen omillakin toimilla on saatu elinoloja parannettua, väestönkasvu on vaikeuttamassa tilannetta entisestään.

Hallituksen virallisen arvion mukaan maassa on noin 6 miljoonaa kroonisesta nälästä kärsivää. Järjestöjen mukaan määrä on vähintään tuplasti enemmän.

Vaikka näissä kehitysyhteistyön onnistumisen puolesta puhuvissa kohteissa tilanne on hyvä, monin paikoin Etiopiassa eletään epätoivon partaalla. Maan hallitus on ottanut tiukan linjan, eikä suostu myöntämään nälänhädän olemassa oloa. Näkemäni projektit ovat upeita onnistumisia ja osoittavat, että täältä Suomesta käsin on mahdollista vaikuttaa, mutta aidosta ja laajasta hyvinvoinnista ei etiopialaisten kohdalla voida puhua. Kuvaavaa on, että maassa on sähkön piirissä vain vajaa 20% väestöstä.

Kirjoitan lisää Etiopian matkastani lähipäivinä.

SDP:n puoluevaltuusto kokoontuu huomenna Seinäjoella. Matkaan sinne junalla. Autossanikin on nyt talvirenkaat.