Vallan vallaton presidentti

Torstai 10.12.2009 klo 15:43 - maria

Puolueilla on pulma ratkaistavanaan. Näyttää siltä, että Suomen tulevan presidentin valtaa tullaan supistamaan. Sen jälkeen ei pääministeriyskään ole enää entisenlaista. Presidentiltä riisuttu valta puetaan pääministerin harteille.

Minkälainen ihminen silloin tarvitaan täyttämään uudenlaisen presidentin saappaat?

***

Vaikka palttoon paino presidentillä kevenisikin EU politiikan verran, jäisi hänelle edelleen kotimaan arvojohtajuus ja EU:n ulkopuolinen ulkopolitiikka. Tämä on hyvä. On vaikeaa kuvitella tilannetta, jossa pääministeri ehtisi keskittyä perusteellisesti oman maan ja EU-asioiden lisäksi myös globaaliin työhön. Presidenttiä ei korvaa edes loistava ulkoministeri.

Rajoitetun vallan presidentin paikka saattaa siis avautua kielitaitoiselle, kansainvälisen kokemuksen ja sosiaaliset kyvyt omaavalle viisaalle henkilölle, joka yhdellä kädellä keskittyy globaaliin maailmanparannukseen ja toisella silittää kansaa oikeamielisillä lausunnoillaan.

***

Keskustapuolueen ainoaksi varteenotettavaksi presidenttiehdokkaaksi nousee Olli Rehn. Oli keskustan puheenjohtaja ensi kesän puoluekokouksen jälkeen kuka tahansa, ei ole lainkaan varmaa, että sama henkilö kisaa tulevissa presidentinvaaleissa. Keskustan tuleva puheenjohtaja pyrkii varmuudella maan seuraavaksi pääministeriksi, mutta laskevan kannatuksen puolueessa tuokin jäänee haaveeksi.

 Kokoomuksen kohdalla pohdinta käy jo monimutkaisemmaksi. Haluaako kansan rakastama Niinistö olla vahvan pääministerin pikku apulainen, varsinkin jos tuo pääministeri sattuu olemaan Jyrki Katainen? Stubbista saattaa hyvinkin tulla presidentti, mutta ei Suomen vaan Euroopan. Sirpa Pietikäinen on kielitaitonsa ja osaamisensa puolesta hyvä, mutta ei erityisemmin presidenttityyppiä. Hänet voi helpostikin kuvitella ympäristöministeriön kansliapäälliköksi – siinä hommassa hän olisi loistava.

Upeaa olisi nähdä Ben Zyskowicz presidenttiehdokkaana, mutta sitä ei Suomen laki salli.

 Pekka Haavisto on vihreille kultaakin arvokkaampi. Jostain syystä hänen suosionsa puolueen sisällä ei nouse samaan kuin puolueen ulkopuolella. Hänestä tulisi yli puoluerajojen suosiota nauttiva presidenttiehdokas, jos vihreät osaavat olla pelaamatta homokorttiaan.

 Omassa puolueessani ei nykyisen virallisen linjan mukaan presidentin valtaoikeuksia haluta supistaa. Aiemmin oli toisin. SDP:n perinteisiin on kuulunut parlamentarismin vahvistaminen.

Keskustelu junnaa meillä ehkä liikaakin paikallaan. Presidenttiyttä pitää arvioida pidemmällä perspektiivillä. Huomiotta ei voi myöskään jättää sitä, miten vähäisellä kannatuksella meillä Suomessa voi nousta pääministeriksi saakka. Nykyinen pääministerimme oli aikoinaan puolueensa puheenjohtajakisassa vasta neljäs. Suomessa pääministerin valtaa pääsee käyttämään kevyelläkin suosiolla vaikka pääministerin valta on moninkertaista presidenttiin nähden.

***

Suomessa tulee olemaan presidentti rajoittuneenkin vallankäytön jälkeen vielä pitkään, ja hyvä niin. Huonokin pääministeri saa tehdä työtään rauhassa, kun kansa luottaa presidenttiinsä.

 SDP:n presidenttiehdokkaina on tähän mennessä pyöritelty Tuomiojaa, Heinäluomaa, Kantolaa, Liikasta, Siimestä ja Soinia.

Soinille pidämme toki ovea auki, SDP:n jäseneksi voi nykyään liittyä helposti puolueen nettisivujen kautta.

 Yhden nimen voisi edellisten joukkoon vielä lisätä. Miltä kuulostaisi: Suomen tasavallan presidentti, Liisa Jaakonsaari?