Pelastaako feministinen ajattelu maailman?

Maanantai 19.4.2010 klo 18:31 - maria

Yhdysvalloista alkaneen maailmanlaajuisen talouskriisin pahin vaihe on joidenkin mielestä ohitettu: pankit ja yritykset voivat jo hyvin. Ilmassa on hennon kasvun toivoa.

Toisen näkemyksen mukaan laman varsinainen nyrkki saattaa olla vasta matkalla. Kuntien verotulojen virta on heikkoa ja se vaikeuttaa niiden mahdollisuuksiin tuottaa hyvinvointia asukkailleen.

Näiden kahden näkemyksen erona on perspektiivi. Kenen tai minkä hyvinvointi kertoo yhteiskunnan tilasta? Yleisesti talouden hyvinvointia mitataan bruttokansantuotteen mittareilla. Siinä ei oteta huomioon ympäristön kuormitusta, kotona tehdyn työn merkitystä tai työssä jaksamisen vaikutusta tuottavuuteen. Bruttokansantuotteen mittaamassa hyvinvoinnissa ei myöskään huomioida vaikkapa terveyspalveluiden tai kouluympäristön vaikuttavuutta. Lyhyesti sanottuna BKT on kuin lypsykone, joka imee maidon, mutta ei huomioi tuotantoeläimen terveyttä tai ympäristöä. Hetken aikaa maitoa kyllä heruu, mutta jos lehmä voi huonosti on tulos sen mukaista.

Yhteiskunnallinen tasapaino edellyttää kokonaisnäkemyksellistä politiikan harjoittamista ja syy-seuraus -suhteiden ymmärtämistä. Ei riitä, että talous kehrää, myös ihmisten on voitava hyvin.

Globaalin talous- ja sukupuolijärjestelmän välisiä suhteita tutkiva Yorkin yliopiston professori Isabella Bakker on peräänkuuluttanut ansiokkaasti uutta feminististä ajattelua sekä talouspolitiikkaan että yleensä kaikkeen johtajuuteen.  Demarinaisten äskettäin järjestetyssä talousseminaarissa puhunut Bakker kyseenalaistaa miehisen tavan ajatella taloutta. Vallalla oleva talouskriisi on tuonut esiin yhteiskuntamme sukupuolisidonnaiset rakenteet.  Miehillä ja naisilla on erilaiset velvollisuudet ja roolit, jolloin esimerkiksi työpaikan menetys vaikuttaa heihin eri tavoin. Naiset ovat usein se viimeinen turvaverkko, yhteiskuntaa kasassa pitävä säie. Bakker painottaa kuitenkin, että feministinen ajattelu ei ole sukupuolisidonnaista. Myös mies voi ajatella feministisesti, eli tasa-arvolähtöisesti.

Viime vuosisadan alussa naisten aseman parantamisen kannalta olennaista oli koulunkäynnin mahdollistaminen kaikille sukupuolesta ja sosiaalisesta taustasta riippumatta, työolojen parantaminen sekä yleisesti naisten mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan niin työtä tekemällä kuin vaikuttamiseen osallistumalla.

2010-luvulla suomalaisen tasa-arvotyön haasteina on 20-luvulta saakka vauhtia ottaneen yltiökapitalistisen ideologian taakse jättäminen ja kestävämmän järjestelmän synnyttäminen. Maapallomme ei kestä sitä kulutuksen tahtia, joka nyt on vallalla. Myöskään ihmiset eivät kestä järjestelmässä, jossa tuottavuus ja kustannustehokkuus merkitsevät kvartaalitason tulosta tulevaisuuden kustannuksella.

Syy-seuraus -suhteet pätevät kaikkialla maapallolla. Levottomuus yhdessä maailmankolkassa synnyttää epätasapainoa toisessa. Samalla tavalla kuin Islannissa tapahtuva tulivuorenpurkaus ei ole vain paikallinen ongelma, on myös muilla paikallisilla ilmiöillä laajemmat seurauksensa. Tekee hyvää silloin tällöin katsoa satelliitilla otettua kuvaa maapallostamme. Ei täältä yksikään pääse karkuun. Ainakaan kenenkään meistä elinaikana.