Uusiksi ei voi ottaa

Tiistai 6.7.2010 klo 19:04 - maria

Kerran täällä vain käydään. Kesäisen laiturin nokassa istuessa ajatus ei tule yleensä ensimmäisenä mieleen. Kiireessä suorittaessa sitä ei aina osaa edes muistaa.

Me olemme täällä vain hetken. Ja sitten tuo hetki on ohi. Se minkälaisen jäljen jätämme tänne jälkeemme jääville, on suoraa seurausta teoistamme.

Baibai beibi, beibi baibai. Uusiksi ei voi ottaa.

***

Syy-seuraussuhteiden lainalaisuudet ovat kai loppujen lopuksi aika yksinkertaisia. Otetaan esimerkiksi vaikkapa yhteiskuntarauhan ylläpitäminen.
On varmasti mahdotonta saada koskaan aikaiseksi sellaista maailmaa, jossa jokainen lapsi saa perheeltään hyvät elämäneväät. Sellaisiksi voisi katsoa luottavaisuuden, suvaitsevaisuuden, välittämisen, uutteruuden ja ymmärryksen siitä, että oma toiminta määrittelee tulevaa.
Onneksi lapsi kuitenkin kohtaa maailmassa muitakin kuin omia perheenjäseniään. On toivottavasti hyviä naapurin tätejä ja setiä ja muita ystävällisiä kasvoja, jotka kannustavat katsomaan maailmaa avarasti. Lähiyhteisön suhtautuminen lapseen muokkaa ja ohjaa. Samoin tekee yhteiskunta.
Kouluissa opettajat ja muut vastuulliset aikuiset tarvitsevat työrauhan pystyäkseen omalta osaltaan tekemään kasvatustyötään. Jos he eivät sitä saa, on se omiaan heikentämään lapsen ja nuoren mahdollisuutta kantaa oman elämänsä vastuuta.
Itsestään ja muista välinpitämätön nuori ei ole ollut lähtökohtaisesti paha. Hän heijastaa ympäristönsä toimintaa. Siksi on käsittämätöntä, että koululaitos on joutunut sellaisen kustannustehokkuuden kouriin, jossa tarjolla on yhä vähemmän ihmistä eheyttävää sekä luovuutta ja ajattelua vahvistavaa toimintaa. Ja vielä käsittämättömämpää on, että tämä selitetään sillä, että koulun ei kuulu tällaista opettaa. Että kasvatustehtävä on yksinomaan vanhempien velvollisuus, myös sellaisten, joilla ei tarvittavia taitoja ole.
Miten sokea pystyy ohjaamaan rampaa? Ja mihin suuntaan sokean ohjaaman ramman lapset osaavat kulkea?
Kestävän ihmisyyden kehitys vaatii myös yhteiskunnan satsauksia.

Oikein ohjattuna ja välittämistä kokeneena Porvoon ampujakin olisi saattanut aseen hankkimisen sijaan ostaa dekkarin ja saada siitä riittävän määrän jännitystä elämäänsä.

***

Kun Tommy Tabermann teki aikoinaan aloitteen ihmisyyden ottamisesta oppiaineeksi, sille naureskeli moni. Tommy viis veisasi kyynikkojen vähättelevästä hymistelystä.
Tommy lähti, mutta me muut jäimme vielä hetkeksi. Jää siis meidän kontollemme viedä asiaa eteenpäin. Ainakin jos uskomme, että ihminen voi kasvaa ja oppia pyrkimään hyvyyteen.

Vasta viimeinen sammuttaa valot.