Tuloksena Friedmanin märkä uni?

Lauantai 8.5.2010 klo 15:08 - maria

Kreikan kriisissä tavalliset ihmiset täällä Suomessa ja Euroopassa kantavat nyt sen riskin, joka oikeasti kuuluisi rahoituslaitoksille ja pankeille. Järjestelmä, jossa voittojen kerääjät sosialisoivat riskinsä on täysin kestämätön. Ei voi olla niin, että ensin markkinavoimat mellastavat vain ahneuden määrittäessä rajat, ja sitten sotkuun osattomat kiristetään tällaisen toiminnan maksumiehiksi.

Sosialidemokraatit esittivät torstaina hallitukselle yhteisesti käytäviä keskusteluja siitä, miten seuraavaksi olisi paras toimia. Puolueeni haluaa, että Kreikka-pakettiin sisältyisi ehtoja, joilla vastaavien kriisien synty estetään. Pääministeri Vanhanen kuitenkin tyrmäsi SDP:n esityksen ykskantaan.

Samaan aikaan keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas vihjailee, että ne puolueet, jotka eivät hallituksen ehtoja sisältämätöntä pakettia hyväksy, jätetään seuraavissa hallitusneuvotteluissa hallituksen ulkopuolelle.

Rantakankaan muisti pätkii demokratian perussäännöistä.

On äänestäjien asia päättää siitä, minkälaisen hallituspohjan he maahan haluavat. Sitä ei keskustan varapuheenjohtaja päätä.

Uhkailun sijaan hallituspuolueissa pitäisi toimia aktiivisesti uusien rahoitusmarkkinasääntöjen puolesta kaikilla rintamilla ja kaikissa ytimissä. Muualla Euroopassa käydään jo kuumaa keskustelua esimerkiksi globaalien rahoitusmarkkinaverojen ja sääntelyn käyttöönotosta.

Kukaan ei pysty takaamaan, pelastuuko Kreikka tukipaketin avulla. Kreikalle rahaa lainatessaan Suomella on velvollisuus olla vaikuttamassa siihen, että vastaavaan jamaan ei jouduta uudestaan. Lainan myöntämiselle olisi ollut tärkeää laatia tiukat ehdot ja Suomen on toimittava johdonmukaisesti sen eteen, että päästään Euroopan laajuiseen poliittiseen yhteisymmärrykseen rahoituslaitosten ja pankkien toiminnan kehittämisestä vastuullisemmaksi.

Akuuttia kriisiä hoidettaessa on  käyty aivan liian vähän keskustelua myös siitä, mitä Kreikassa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Kun Kreikassa tullaan mitä todennäköisimmin myymään kaikki mahdollinen valtion omaisuus, saadaanko tuloksena täysin Milton Friedmanin oppien mukaan toimiva maa? Historia on osoittanut hänen ideologiansa lisäävän kansan eriarvoisuutta ja romuttavan yhteiskuntarauhaa.

Meidän kaikkien puolesta on toivottava, että historia ei pääse toistamaan itseään.

Siksikin Suomen on lunastettava nyt lupauksensa olla vahva vaikuttaja Euroopan unionin sisällä.